Miinanraivaajien muistomerkki sijoitetaan näkyvämmälle paikalle Aurajoen rantaan

Comments are closed

haapsaaren-laituri-oli-usein-raivaajalauvueiden-tukikohtana_johanna-pakolan-kokoelma

Haapsaaren laituri oli usein raivaajalauvueiden tukikohtana_Johanna Pakolan kokoelma

Sotavuosina Suomenlahteen laskettiin noin 60 000 miinaa. Niistä vain osa on raivattu, loput makaavat yhä meren syvyyksissä. Vuosien 1945–1950 raivaus oli tehtävä oman turvallisuutemme tähden. Päävastuun kantoivat nuoret varusmiehet, joista monet olivat kotoisin Turun seudulta.

Turussa pystytettiin Miinanraivaajien muistomerkki vuonna 1997 Korppolaismäen Lyhytpuistoon muistoksi ja kunnianosoitukseksi siitä toiminnasta, jota varusmiehet suorittivat sotien jälkeisinä vuosina.

Merivoimien 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi Miinanraivaajien muistomerkki sijoitetaan näkyvämmälle paikalle Aurajoen rantaan Läntisen Rantakadun ja Chrichtoninkadun kulmaan.

Muistomerkki paljastetaan uudessa sijainnissaan 9.7. klo 13.30, Läntinen Rantakatu 69.

Yleisölle avoimessa tilaisuudessa puhuvat Turun kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Elina Rantanen, 4. Miinantorjuntalaivueen komentaja Mika Raunu ja Turun Miinanraivaajakillan puheenjohtaja Tatu Virta.

Sotien jälkeinen miinanraivaus käynnistyi keväällä 1945 heti meren sulamisen jälkeen. Raivaus oli raskasta, olosuhteet paikoin surkeita ja vihollinen – merimiina – vaani koko ajan pinna alla.  Kalusto oli monesti tehtävään soveltumatonta, eräissä aluksissa nukkumapaikka oli rakennettu aluksen vesitankkiin. Oman haasteensa asetti se, että paras ja miinanraivaukseen soveltuvin kalusto oli jouduttu luovuttamaan Neuvostoliitolle. Siitä huolimatta maamme miinanraivauslaivasto oli vuonna 1946 alusmäärällä mitattuna läntisen pallonpuoliskon suurin. Raivauksessa oli ensimmäisinä vuosina yli 2 000 miestä per raivauskausi. Nuoret miehet lähetettiin keskelle miinakenttiä, ja osoituksena työn vaarallisuudesta raivaustyöstä myönnettiin vapautus, mikäli oli perheen ainoa poika. Raivaus vaati veronsa, ja raivauskausina surmansa sai yli 30 miinanraivaajaa.

Sotien jälkeinen merimiinojen raivaus on merkittävä, mutta vähälle huomiolle jäänyt aikakausi maamme merellisessä historiassa. Miinanraivauksen ansiosta yksikään suomalainen kauppa-alus ei sotien jälkeen ajanut miinaan Suomen vesillä. Sitä voidaan pitää sekä hienoisena ihmeenä että ennen kaikkea osoituksena tehokkaasta ja järjestelmällisestä raivauksesta. Ilman miinanraivaajien panosta myös maamme jälleenrakentaminen olisi ollut huomattavasti vaikeampaa. Tämä olisi hyvä muistaa myös aikana, jolloin Suomen teollisuuden vienti ja elinkeinoelämä ovat hyvässä korkeasuhdanteessa, ja suuri osa viennistä tapahtuu meriteitse – miinoista vapailla väylillä.

Veteraanien keski-ikä on jo korkea ja rivit harvenevat, joten miinanraivaajien perinteiden ja muiston vaalimisesta Turun suunnalla vastaa Turun Miinanraivaajakilta. Muistomerkin siirrosta ovat vastanneet Turun Miinanraivaajakillan ohella Merivoimat, Turun kaupunki ja vapaaehtoiset.