Sata vuotta sitten: Kiertokirjeestä helpotusta Tullin alusvalvontaan

Comments are closed

Salakuljetusaluksia-Suomenlahdella-1920-luvulla_TULLIMUSEO.

Kesäkuun 1919 alussa voimaantulleessa alkoholin kieltolaissa oli tullivalvonnan kannalta monia ongelmakohtia. Suurimman ongelman aiheutti se, että laki ei ollut voimassa ulkomaisessa laivaliikenteessä. Heinäkuun 22. päivänä 1919 Tullihallitus antoi kiertokirjeen, jolla tilannetta täsmennettiin.

Kieltolaki eli 29. toukokuuta 1917 annettu asetus alkoholipitoisten aineiden valmistuksesta, maahantuonnista, myynnistä, kuljetuksesta ja varastossapidosta kielsi alkoholin maahantuonnin, kuljetuksen ja myynnin, mutta se ei kuitenkaan koskenut ulkomaan tai Suomen ja ulkomaan satamain välillä liikettä välittäviä suomalaisia laivoja, joita asetuksen mukaisesti saa kuljettaa ainoastaan tutkinnon suorittanut päällikkö, näiden laivojen kulkiessa aavalla merellä.

Laki ei siis koskenut ulkomaisia tai Suomen ja ulkomaan satamien välillä liikennöiviä suomalaisia laivoja silloin, kun ne eivät olleet suomalaisella satama-alueella. Valvonnan helpottamiseksi Tullihallitus antoi 22. heinäkuuta 1919 kiertokirjeen, jonka tavoitteena oli estää alkoholin pääsy maihin ja myyntiin sekä suomalaisista että ulkomaisista laivoista:”- – on Teidän pidettävä huoli siitä, että kaikki alkoholipitoiset aineet, jotka ulkomaalta tulevat, niin hyvin ulkomaalaiset kuin suomalaiset laivat kuljettavat mukanaan, ovat laivain saapuessa ensimmäiselle tulliasemalle suljettavat sopiviin säilytyspaikkoihin tullisinettien taakse, ja ovat sinetit poistettavat vasta viimeisellä tulliasemalla, josta laiva palatessaan ulkomaalle suuntaa kulkunsa avoimelle merelle.”

Kiertokirjeessä huomautettiin vielä erikseen, etteivät matkustajat tai laivan henkilökunta saaneet viedä tippaakaan alkoholia nautittavaksi maihin. Ulkomaanliikenteen laivoissa alkoholi oli näin ollen sallittu muonitustavara, jota valvottiin Tullin sineteillä. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että kieltolaki ei ollut näissä laivoissa voimassa silloin, kun ne olivat suomalaisessa satamassa. Siitä, että alkoholin säilyttäminen laivoissa sallittiin, tuli ymmärrettävästi melkoinen valvonnallinen ongelma.

Todellisuudessa Tullilla oli aivan liian vähän resursseja alkoholin salakuljetuksen estämiseen. Ongelma alkoi paisua tulevina vuosina, vaikka valvonnan tehostamiseksi laadittiin useita uusia säädöksiä ja tehtiin toimenpiteitä.

Lähteet

Filpus, Kari: Alkoholin salakuljetus ja sen valvonta Perämeren rannikolla kieltolain aikana 1919 – 1932. Oulu: Oulun yliopisto, Historian laitos, 2001
Heikkinen, Sakari: Suomeen ja maailmalle – Tullilaitoksen historia. Helsinki: Painatuskeskus Oy, 1994
Helin, Esa & Mannermaa, Olli-Pekka: Suomen kieltolaki 1919 – 1932. Tulli No:10/1980
Helsingin Sanomat 28.8.1919: Ulkomaalaisten alusten laivan muonaan kuuluvat väkijuomat.
Tullihallituksen Kiertokirje N: o 45. 22.7.1919 (KA)